Jalka pois jarrulta

Tuntuu huvittavalta aloittaa kirjoittamaan blogia, kun vähän aikaa sitten sanoin ystävälleni, noin kymmenellä eri tavalla ei, kun hän ehdotti että alkaisin kirjoittamaan. Minusta nousivat perus vastustukset,- en ole valmis, en ole tarpeeksi hyvä, en osaa kirjoittaa, ketään ei kiinnosta, mulla ei ole sanottavaa jne.. Laitoin siis jalan jarrulle!

Elämä on jännä matka joka ei onneksi mene aina suunnitellusti ja välillä sitä yllättää itsensä.
Mä olen kirjoittanut monta vuotta itselleni ja rakastan kirjoittamista. Välillä menee tuntikausia raapustellessa.
Rakastan prosessoida elämää ja kasvaa ihmisenä. Haluan oppia rakastamaan aina vaan syvemmin ja ottamaan sitä vastaan. Tahdon tietää kuka minä olen ja mulla on aina ollut valtava innostus ja tarve totuuteen.

Nyt olen tullut sellaiseen kohtaan, että näen kirkkaammin millä luovilla ja mielenkiintoisilla tavoilla olen nämä monet vuodet rajoittanut itseäni ja vapauttani. Miten olen pienentänyt itseäni sen sijaan, että olisin se valtavan iso ihanuus, vapaus, rakkaus, yltäkylläisyys ja valo, jollaisia me kaikki totuudessamme ja ytimessämme olemme.
Niin kauan kuin muistan olen etsinyt tietä omaan vapauteen. Olen ihmetellyt, analysoinut, suorittanut, itkenyt, huutanut, syyttänyt ja yrittänyt, yrittänyt, yrittänyt, mutta- jalka jarrulla. On se huikeaa miten ihminen voi samaan aikaan painaa kaasua ja jarrua ja tehdä sen kaiken tiedostamattaan!

Mulla tulee usein innostus/inspiraatio johonkin asiaan ja sitä seuraa erilaisia tyrmääviä ajatuksia.  Esimerkkinä neljä vuotta sitten todella innostuin kitaran soitosta ja ei mennyt aikaakaan, kun tuli ajatus, että eihän musta enää voi tulla tähteä tässä iässä ja tämän takia lopetin koko homman. Hetkinen, miksi musta olisi pitänyt tulla tähti? Eikö soittaminen itsessään riitä?
Ei, vaan minä en riitänyt, siitä oli kysymys. Perfektionismi on mahtava tapa estää itseä ryhtymästä asioihin. Sillä estää läsnäolon ja nautinnon. Se on kritisointia, odotuksissa ja vaatimuksissa elämistä ja vie suorituskeskeisyyteen ja ilottomuuteen.

Okei, en ehkä riittänyt vanhemmilleni enkä saanut tarvitsemaani kannustusta,- mitä sitten? Siitä on tosi paljon aikaa. Olen syyttänyt heitä ja itseäni tarpeeksi monta vuotta, eikä se vie eteenpäin. Nyt ei auta muu kuin antaa anteeksi se että he eivät olleet täydellisiä, päästää irti uhriuden junasta ja seisoa oman itseni puolella. On aika vaalia omaa luovuutta, herkkyyttä, innostusta ja iloa. Tämä ajatus tuntuu oikealta suunnalta ja rentouttaa.
Mulla on sellainen olo, että tämä kirjoittamisen avaaminen muille on sitä, että otan vihdoin jalkani pois jarrulta. Totuus on että musta olisi ihanaa innostaa mahdollisimman monia ihmisiä ja kirjoittaa, koska teen sitä joka päivä muutenkin.
Muutama päivä sen jälkeen, kun olin painanut jarrun pohjaan tähän kirjoittamiseen liittyen, kadulla vastaan käveli tuttu. Hän tokaisi iloisesti ”ala kirjoittamaan blogia”. Olen oppinut jo, että kun kaksi kertaa jostain tulee sama viesti, niin sitä kannattaa kuunnella. Tie näytetään meille ja meitä tönitään hellästi oikeaan suuntaan jos vain olemme valmiita ottamaan sen vastaan. Kiitos johdatuksesta!

Elämässä ei ole oletuksena se, että elää jalka jarrulla. Sen on tarkoitus virrata kuin kirkas, raikas ja iloisesti pomppiva ja poukkoileva vuoristo-puro. Mä opettelin pienenä vaatimaan itseltäni täydellisyyttä, opettelin puristamaan, taistelemaan ja suorittamaan, joten tämänlaisen iloisen keveyden vastaan ottaminen on ollut haastavaa, mutta nyt harjoittelen sitä joka päivä ja harjoitus tekee mestarin.

Tietoisuus omasta toiminnasta ja ajattelusta on hyvin tärkeää, koska me kokoajan luomme oman todellisuutemme. Eli joko mä luon sitä itse tietoisesti tai sitten sitä luo mun tiedostamattomat muilta opitut toiminta- ja ajatusmallit.

On aika toimia ja ajatella toisin. Tehdä tekemisen puhtaasta ilosta spontaanisti sitä mikä mieleen juolahtaa. Tehdä asioita mitkä tuntuu hyvälle ilman että pysäyttää itsensä sillä, että miettii mitä muut tästä ajattelevat ja että tuleekohan tästä jotain.
Yhtenä iltana toinen läheinen ystäväni vielä sanoi innoissaan jo näkevänsä mut kirjoittamassa blogia ja sen jälkeen ilta teelle tuli tämä…

Tässä mä nyt kirjoitan ja täytyy sanoa että, tuntuu aivan fantastiselta! Ei ole hajuakaan mitä tästä tulee, eikä sillä ole mitään väliä. Mä tunnen mun innostuksen ja itsearvostuksen ja mulla ei ole jarrua päällä!

Parasta päivää kaikille teille!
❤️:lla Amira

Posted In:

3 Comments

  1. Ihana teksti, kiitos kun aloit kirjoittaa julkisesti Olet mielessä usein, tosi mukavaa saada kuulla sun ajatuksia blogin välityksellä 🙂 ❤

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s