Pelossa vai rakkaudessa?

Tahdon jakaa tämän upean kirjoituksen tai paremminkin opetuksen teille, koska se on auttanut mua niin paljon. Toivon, että se tavoittaisi ja toisi rauhaa sekä selkeyttä mahdollisimman monelle ihmiselle.
Sain tämän tekstin ystävältäni Sirpalta, joskus kolmisen vuotta sitten. Hän taas sai sen osana kirjettä ystävältään Satu Marjatta Massalyltä. Onneksi Sirpa huomasi heti sen totuuden, arvokkuuden ja valon joka siitä paistoi ja muokkasi siitä tämän ihanan taulun.

 

Mulla on tämä tauluna seinällä ja aina välillä, kun on joku konflikti itsen tai jonkun toisen kanssa niin menen ja luen sitä. Se saa mut rauhoittumaan ja auttaa hyväksymään toisen ihmisen sellaisena kuin hän on sillä hetkellä sekä päästämään irti siitä halusta, että toinen toimisi tai ajattelisi toisella tavalla. Se niin sanotusti ohjaa minut takaisin rakkauteen – pois pelosta ja kontrolloinnista.

On helppoa pudota siihen kuvioon missä yrittää ja tahtoo toisen osapuolen muuttuvan, jotta itsellä olisi helpompi olla. Mä olen tehnyt sitä paljon. Vielä enemmän olen tehnyt sitä, että muutan itseäni, varsinkin kun kyseessä on läheinen ihmissuhde. Mukaudun toisen ihmisen tarpeisiin ummistamalla silmäni omilta tarpeiltani, jotta suhde voisi jatkua. Siinä käy sitten helposti niin, että onkin suhteessa toiseen ilman todellista syvempää yhteyttä. Ollaan ”muka” ystäviä tai ”muka rakastavaisia”, ilman että annetaan toisen nähdä tai kuulla omaa totuutta. Välillä on haastavaa löytää missä menee raja sen kanssa, että suhteissa täytyy tehdä kompromisseja ja kuitenkin pitää huolta omista tarpeista. Varmaankin tämä on asia mitä me kaikki ihmiset harjoittelemme lopun elämäämme.

Mä en enää usko, että kaikkien suhteiden tarvitsee tai kuuluu jatkua loputtomiin. Nykyään mä koen, että kaikki suhteet, lyhyet ja pitemmät tulevat opettamaan jotain tärkeää ja joidenkin suhteiden kuuluu loppua, kun opetus on käyty läpi. Varsinkin kun on valinnut tien, jossa haluaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Silloin irtipäästäminen on vielä isommassa roolissa. Kun kehitytään ja mennään eteenpäin itsen kanssa, niin on luonnollista, että elämästä putoaa pois se, mikä ei enää resonoi ja tilalle tulee taas uutta, joka peilaa sen hetkistä tilaa. Jos haluaa pitää kaikesta kiinni kynsin ja hampain, ei eteenpäin meno ole mahdollista. Kaikki mun elämässä peilaa mun tämän hetkistä tilaa.

Hahmoterapiaopintojeni aikana rakastuin tähän runoon:
Minä en ole syntynyt tähän maailmaan elämään sinun odotustesi mukaisesti ja sinä et ole syntynyt tähän maailmaan elämään minun odotusteni mukaisesti. Jos me kohtaamme se on mahtavaa, jos emme, sille ei voi mitään.  -Fritz Pearls

Tässä runossa kuvastuu niin loistavasti se, että kun molemmat ovat asettaneet rajansa ja siltikään homma ei toimi, on aika jatkaa matkaa. Irtipäästäminen voi tuntua aluksi pelottavalta, mutta kun vaan uskaltaa kunnioittaa, arvostaa itseään ja omia tarpeitaan, sekä toisen erilaisuutta ja rajoja, niin sitten sitä voi kohdata myös sellaisia ihmissuhteita, jotka peilaavat tätä itsearvostusta.
Mulla se menee usein niin, että ennen irtipäästämistä, mua jotenkin ahdistaa ja on levoton olo, mutta heti kun olen tehnyt päätöksen ja hyväksyn sen mikä on ja päästän irti, niin mä ikäänkuin putoan takaisin omaan voimaani ja onkin taas helppo olla. Eikä se ihme ole, irtipäästäminen ja rakkaus kun kulkevat tiiviisti käsi kädessä.

Fantastista päivää kaikille!
❤️:lla Amira

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s