Mielenmaisema

Vitsi, mikä veijari mieli on. No ainakin mun mieli on. Se elää usein aivan omaa elämäänsä, vailla mitään kiinnostusta tai käsitystä ulkoisesta todellisuudesta tai siitä, millainen mä oikeasti olen. Mun mieli on, kuin kuriton innostunut pikku poika, joka rakastaa kepposia, mutta 24h. Tänään mua oikeesti naurattaa, sillä mä näen mieleni eri lailla, kuin koskaan aikaisemmin. Mä näen ”hänet” nyt enemmänkin suloisena ja vauhkona sekoilijana.

ad35c-10922734_850068241719819_1505459955901686554_n

Ihanaa, koska olen ollut hyvin ahdistunut mun mieleni toiminnasta koko mun elämäni ajan. Mun mieli on ollut mulle pelottava asia, koska se on konkreettisesti pelotellut mua aina. Mä en ole osannut olla, enkä nähdä itseäni erillisenä siitä, vaan olen samaistunut siihen täysin. Pienenä se sanoi, että koska mun äiti kävi läpi muutamia isoja leikkauksia, niin on todennäköistä, että hän kuolee. Kävin koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni joka yö tarkastamassa hengittääkö äiti. Kirjaimellisesti pelkäsin kokoajan. Nyt mun äiti on 80 vuotta, joogaa ja tanssii salsaa ja reggaetonia viikottain. Mitä energian tuhlausta pelkoni oli..

Mä olen ollut freelancer 15 -vuotiaasta. Lähes kokoajan olen stressannut, riittääkö rahat ja tuleeko töitä. Aina on ollut molempia tai jos ei ole ollut töitä, niin rahaa on ollut ja olen voinut elää yltäkylläisesti. Rehellisesti sanottuna, kaikkea on ollut aina riittävästi, niin kysymys kuuluu, miksi se yhtäkkiä loppuisi? Jos jotain on puuttunut, niin sitten sitä on päättänyt laittaa sen tapahtumaan, ja tukea ja apua on aina saapunut täydellisellä ajoituksella.

Mun mieli oppi tietyt toimintasysteemit ja ajatteluradat hyvin varhain. Niitä se on toistanut ja toistaa edelleen todella iloisesti. Se menee yleensä tilanteessa kuin tilanteessa pois läsnäolevasta hetkestä ja alkaa tulkita ja arvuutella ihmisten sanomisia, eleitä, niiden merkityksiä sekä tarkoituksia. Sitten sen sijaan, että kysyisi tai puhuisi nämä omat tulkinnat toisen ihmisen käyttäytymisestä/ puheista auki suoraan toiselle, mieli kehittelee niistä itsekseen erilaisia tarinoita. Sitten sitä onkin suhteessa omiin tulkintoihisa, eikä oikeasti toiseen ihmiseen.

Voi kuinka monta kertaa mun mieli onkaan mennyt ihmissuhteissa asioiden edelle.. Se alkaa heti rakentelemaan ja luomaan hyviä ja huonoja skenaarioita, sekä leikkimään kuvitteellista yhteistä tulevaisuutta. Vaikka todellisuudessa en vielä edes tuntisi miestä, eikä mitään yhteistä molemminpuolista halua suhteelle olisi vielä syntynyt.
Mä ja mun tyttöystävät usein nauretaan ja tehdäänkin jo vitsiä siitä keskenämme, että suunnilleen heti kun on tavattu mies, niin me aletaan työntelemään niitä lastenrattaita tai kuvittelemaan häitä..
Mutta kun tätä toimintaa tarkastelee syvemmin huomaa, että se, joka näitä kuvitelmia pyörittää on mieli ei me. Mielellä on valtava tarve kiinnittyä, eli luoda erillisyyttä tavalla kuin tavalla. Sitten siinä erillisyyden kokemuksessa (joka on mieleen ja sen luomiin kuvitelmiin samaistuminen), ihminen kokee ja sanoo, että minä en riitä tai se mikä on ei riitä. Minä tarvitsen sinut/sen/tuota, jotta olen tyytyväinen ja saan rauhan. Tämä tie on loputon kärsimyksen tie, eikä koskaan tule tuomaan tyytyväisyyttä, vaikka saisikin haluamansa. Luuppi alkaa aina alusta.

Mun mielen lempi puuhaa on alkaa maalata tulevaisuuden maisemaa, jossa kaikki menee pieleen. Tämä sitten herättää mun kehossa pelon tunteita, jännitystä ja huolta. Kuten nyt, kun mulla on unelmien duuni, mun mittakaavassa täydellinen työ ja työryhmä. Mun rasavilli mieli on jo askeleen edellä maalailemassa maisemaa siitä, että koska tiedossa ei vielä ole seuraavaa työtä, niin tämähän tarkoittaa sitä, että työtä ei varmastikaan ole tulossa. Eli kohta istun epäonnistuneena näyttelijänä Alepan kassalla.. Tää kauhufantasia on seurannut mua niin kauan kuin mä muistan.

Töissä tämä valopääni sanoo mulle vähän väliä, että nyt sä kyllä näyttelet todella paskasti ja mua alkaa hävettämään ja ahdistamaan. Se sanoo esimerkiksi, että tässä sä näyttelit hyvin ja tässä huonosti. Sitten, kun katson kohtaukset jälkeenpäin nauhalta, ei niissä ole mitään eroa, ne ovat molemmat oikein hyviä. Ajatukset vaan toimivat autopilotilla ja ne luovat samaa vanhaa stressitilaa, mihin mä totuin aikojen alussa. Mun päällä ei ole usein hajuakaan todellisuudesta, eikä siitä, kuka mä olen, ja mihin mä pystyn. Se vaan hiihtelee omia latujaan iloisesti. On korkea aika nauraa ja mä nauran, onneksi mä nauran nyt. On ollu lähes mahdotonta nauttia kaikesta siitä ihanasta, jota elämä on tarjonnut, kun on uskonut tota apinaa kaikki nämä vuodet. Ei enää kiitos.

Mä kerroin vähän aikaa sitten yhdelle viisaalle naiselle siitä, miten mua kauhistuttaa se, miten negatiivinen mun mieli on edelleen, vaikka kuinka yritän ajatella hyviä asioita ja teen positiivisia affirmaatioita. Hän siinä kuunteli mua rauhassa, kun maalailin mun kauhuskenaarioita tulevaisuudesta ja suunnilleen näin meidän keskustelu meni:

– Okei Amira, milloin tulevaisuus luodaan?
– No nyt tietysti!
– No joko sä menetit kaiken?
– En
– Onko sulla vielä töitä?
– On
– Onko sulla rahaa?
– Joo
– Entäs nyt?
– ….. nyökkäys
– Mites nyt?
– ….
– Onko sulla kaikkea mitä tarvitset nyt?
– On, kaikki on loistavasti nyt!

– No niin sun mieli on jallittanut sua aivan täysii! Älä usko sitä!

Ennen mä olisin sanonut, että niin mutta mua pelottaa, että tulevaisuudessa jne.. Nyt en sanonut, vaan olin ihan hiljaa. Tässä mä oon makustellut ja pureskellut tätä muutaman viikon ja hyvältä tuntuu.

” Mieli keksii tarinoita siitä, kuka sinä olet, sinun turvallisuudestasi ja rakastettavuudestasi. Kaikki ne tarinat eivät ole totta tai tarkkoja kuvauksia. Joskus meidän mielemme on värittynyt/vääristynyt aikaisempien negatiivisten kokemusten takia. Mikä on sinun kokemuksesi tässä hetkessä? Onko se suhteessa johonkin, mikä oikeasti tapahtuu nyt, vai johonkin mikä saattaa tapahtua? Huomaa, että nämä eivät ole sama asia, vaikka sinun mielesi voikin kohdella niitä samana.”
– Tuntematon


On tosi tärkeetä, että oppii tuntemaan mielensä ja oppii ymmärtämään ja kyseenalaistamaan sen rakenteita. On hyvä opetella ottamaan etäisyyttä mieleensä ja vahvistaa kokemusta siitä, että minä en ole mieleni, vaan jotain muuta, se joka on tietoinen mielestä, kehosta, tuntemuksista ja tunteista. Minä olen jonkinlainen hiljainen tarkkailija kaiken toiminnan takana.
On hyvä löytää keinoja, jolla saa mielensä rauhoittumaan. Mulle paritanssi on loistava tapa, siinä mun huomio menee niin vahvasti läsnäolevaan hetkeen, omaan ja tanssiparin kehoon. Lisäksi ihan vaan se, että ottaa päivän mittaan hetken pysähdyksiä ja hengittelee syvään, tuoden huomion kehoon ja hengitykseen. Sitten on tietysti ihan perus konkreettisessa todellisuudessa hengailu ja avoin rehellinen autentisesta olemisesta ja kokemisesta lähtöisin oleva kommunikaatio. Se onkin jännittävää ja siihen mä tahdon antautua enemmän.

195d2-na25cc2588ytto25cc2588kuva2b2016-03-032bkello2b2-29-242bip

Eli sen kun vaan antaa apinan pomppia ja itse keskittyy mahdollisimman paljon todellisuuteen, joka on tosi kaunis nyt ja on aina ollut. Kyllä se apinakin siitä pikkuhiljaa rauhoittuu, kun sille ei anna niin paljon valtaa. Ehkä se kyllästyy, kun sillä ei ole yleisöä. Mä ainakin kyllästyisin pitämään showta pystyssä, jos ei olisi ketään katsomassa.

Sitten on tietysti vielä mun suhtautuminen läsnä olevaan todellisuuteen. Se, miten valitsen katsoa ja suhtautua siihen, mikä on, miten katson itseäni ja mitä mulla on. Mä voin valita arvostaa sitä ja olla kiitollinen siitä. Nähdä, että mulla on paljon, että mun lasi on puoli täysi ja on tilaa vastaanottaa vielä enemmän. Voin mä valita senkin, että mä en riitä, muilla on asiat paremmin ja mun lasi on aina puolillaan, eikä koskaan täysi. Jollekin ihmiselle tämä todellisuus, jossa mä elän, on yhtä kuin loton jättipotti ja jollekin miljonäärille hirvee pudotus. Kaikki on perspektiivistä kiinni. Toisesta valinnasta tulee hyvä olo ja toisesta paha. Pallo on mulla.

Superia päivää sulle!
❤️:lla Amira

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s