Kohti uudenlaista vapautta

Toukokuun alussa menin osteopaatilleni. Siinä hoitoa tehdessään hän alkoi puhua, että hänelle nousee sellainen tunne, että minä käännän tiedostamattani selkäni jollekin asialle mun elämässä. Mulle ei noussut mitään mieleen. Kysyin mitähän se voisi olla. Hän sanoi, ettei tiedä mikä tai mitä se on. Sanoi vaan, että se on jotain, joka ei ole iso tai vaativa asia tehdä, mutta sen kautta elämääni tulisi vapautta, jota tarvitsen. Mun pää löi ihan tyhjää. Vaikka en ihan uskonutkaan häntä, sanoin itselleni siinä, että jos mulla nyt on jotain mitä väistän, niin haluan tulla siitä tietoiseksi. Eihän semmoinen nyt ole hyväksi.

Pyysin oppailtani johdatusta ja selkeää vastausta. Matkalla kotiin mun mielessä alkoi jumputtaa sana meditaatio. Mä olen kyllä meditoinut, mutta jotenkin se sitten aina jää ja tulee jotain ”kiinnostavampaa” tekemistä. Seuraavana päivänä tuttu energia hoitaja kysyi, meditoitko sä? ja sanoi, että ”luulen et sä tykkäisit siitä ja et se vois olla ihan sun juttu”.

Päätin aloittaa istuma sessiot ja valitsin, että teen harjoituksen aamuisin herättyäni. Ajattelin, että kokeilen kaksi kuukautta putkeen ja katsotaan sitten mitä se tuo tullessaan. Ostin netistä kahden kuukauden online kurssin opettajalta nimeltä Burgs (The art of meditation). Hänen filosofiansa ja lähestymistapansa resonoi mulle. Hän vertaa ajatuksia ja tunteita ihanasti veteen. Antaa niiden olla rauhassa ja ne rauhoittuvat ja tasaantuvat itsestään. Samalla lailla, kuin vesikin tasaantuu, kun sen antaa olla. Ei tarvitse tehdä mitään.

Pikkuhiljaa aloin istuessani tulla tietoiseksi, kuinka haastavaa mun oli olla kiinnostunut omasta hengityksestä ja kuinka helposti ajaudun ajattelemaan jotain diipa daapaa. Jouduin todeta, että tässä yhteydessä mua ei voisi vähempää kiinnostaa hiljaisuus, tyhjyys ja rauha.. hämmentävää. Aloin myös tuntea miten jännittynyt mun keho itseasiassa oli ja eteenkin miten jännittynyt mun hengitys enimmäkseen oli. Olin tullut kontaktiin oman kontrollini kanssa.
Jossain kohdin tulin tietoiseksi siitä, että se ketä hiljaisuus ja rauha minussa ei kiinnosta, on mun ego.
Ei ego halua rauhaa, se tahtoo erillisyyttä ja konfliktia. Se haluaa hallita ja analysoida kaikkea, eikä todellakaan luovu vallastaan helposti.

Päivät kuluivat ja aloin hetkittäin tuntea konkreettisesti, miten valtava helpotus oli antaa olla. Päästää huomio irti kaikesta siitä menttaalista hälinästä ja kehon tuntemusten ja tunteiden analysoinnista ja vain olla oman hengityksen kanssa, oli se millainen tahansa. Burgs sanoo, ”älä ole kiinnostunut ajatuksista, ne ovat vain levotonta energiaa”. Juttu ei ole niin, että ajattelu olisi huono asia. Ongelmaksi ajattelu muodostuu silloin, kun koko olemus ja minuus on kietoutunut mieleen, eikä ihminen pysty enää saamaan itselleen tilaa olla yhteydessä omaan syvään hiljaisuuteen, jossa asuu oman viisauden lähde. Kun mieli on niin sanotusti egon, eikä sydämen tietoisuuden käytössä.
Mun mieli ja tavallaan voidaan puhua myös kontrollista, on todella yli aktiivinen ja tuottaa paljon ajatuksia, joihin automaatiolla kiinnityn, sen sijaan, että mulla olisi tilaa (keskittymiskykyä) valita keskittymiseni kohde. Tämän kokemuksen myötä mussa nousi uudenlainen ymmärrys ja kiinnostus hiljaisuuteen, sekä motivaatio harjoitella huomion keskittämistä. Harjoitella/tutkia lempeydellä sitä, että annan mun mielen jupista ja vien huomion esim. hengitykseen ja näin annan itseni olla eri tavalla, tämän 20-25 minuuttia päivässä.

 

 

Meditaation vaikutuksia on jo kauan tutkittu tieteellisesti ja lyhyelläkin ajalla on paljon positiivisia vaikutuksia. Meditoidessa tai kaipa sitä voi sanoa, että kun ihminen on läsnä olevassa tilassa keho ja tietoisuus alkaa heti automaattisesti huoltaa ja tasapainottaa itseään. Kun me nukumme mieli väistyy taustalle ja keho saa tilaa alkaa hoitaa itseään. Mutta ei tänä päivänä 8 tai edes 10 tuntia unta enää riitä tasapainottamaan tai parantamaan, koska suurimmalla osalla meistä ego-mieli on ottanut täysin ohjat käsiinsä.
Meidän kehoissa on tavallaan sama viisaus kuin äiti maassakin. Jos me jätettäis tämä planeetta rauhaan, annettais sille tilaa, se osaisi parantaa itsensä. Monet alkuperäiskansat tiesivät tämän ja elivät harmoniassa ja kunnioituksessa ympäristönsä kanssa. Planeetan tila heijastaa ihmiskunnan tilaa.
Kun mä annan itseni olla, herkistyn ja hiljennyn kuuntelemaan, mun keho antaa mulle kaiken tarvittavan. Keho kyllä kertoo, mikä ruoka/seura/paikka/työ tuo hyvää oloa ja mikä ei, mut jos menee kokoajan mielihalujen, eli mielen-halujen mukaan, niin silloin tämä yhteys kehon ja tietoisuuden rakastavaan viisauteen katoaa, eikä enää kuule. Egossa, kun ei syvempi viisaus, rakkaus, eikä tasapaino asu. Loppujen lopuksi kyse on itsensä rakastamisesta ja itsekunnioituksesta.

❤️:lla Amira

Posted In:

1 Comment

  1. jotain samaa on siinä kun vaimon kanssa käydään yli 10 km patikointi reissuilla. Jossakin vaiheessa pulina vähenee ja loppuu kokonaan. Lopuksi sopiva väsymys saa pään tyhjenemään. Autuutta.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s