Laajentuminen tanssin kautta

Olen harrastanut intohimoisesti paritanssia kolme vuotta. Viimeisen vuoden aikana olen pohtinut ja ihmeissäni seurannut kasvuani tanssijana, sitä miten paljon opin sen kautta, sekä sitä, miten kokemukseni tanssista kasvaa ja laajenee edelleen. Osa minua kokee tämän olevan loogista ja sanoo, että no niinhän elämässä kaiken kuuluukin mennä ja että se on universumin laki. Toinen osa minua edelleen ihmettelee silmät pyöreinä, miten jokin kokemus, joka on siinä koettavassa hetkessä jo täydellinen, voi vieläkin kasvaa ja laajeta.

Muutama vuosi sitten energiani tanssilattialla meni vielä epävarmuudessa rypemiseen ja pelkäämiseen. Aloittelevana tanssijana koin aina valtavaa epävarmuutta varsinkin tanssiessani itseäni paremman tanssijan kanssa. Näin sain mahdollisuuden työstää uudestaan ja uudestaan myötätuntoa ja rakkautta itseäni kohtaan. Kun tanssin oman tasoiseni viejän kanssa oli helpompaa olla. Tuli vaiheita joissa koin, että kun tanssin todella kokeneen ja hyvän viejän kanssa silloin saatan saada ihanan tanssikokemuksen. Tulin hyvin janoiseksi näille loisto viejille, koska silloin vielä koin, että tanssikokemukseni on riippuvainen viejän tanssitaidoista. Niinä aikoina laitoin vielä oman voimani itseni ulkopuolelle.

Toinen vuosi vierähti ja aloin saada erityisen huumaavia huippukokemuksia aluksi näiden loisto viejien kanssa. Olo oli kuin taivaassa olisi ja naama yhtä hymyä. Kyllä kaikki tanssivat tietää mistä puhun. Täydellisen harmonian, yhteyden ja ilon kokemuksia. Tanssiessa päästin irti jopa leukani jännittämisestä, annoin sen pudota rentona ja antauduin jonkinlaiseen ekstaasi-tilaan. Kun tulin tanssilattialta tuntui, kuin olisin humalassa. Ajattelin, että tämän parempaa ei voi olla. Mutta olin väärässä. Nämä tilat alkoivat syventyä. Jonkun ajan kuluttua jouduin sanomaan taas, että nyt oli paras ikinä. Tämä kokemus jatkui, kunnes tajusin ja myönsin itselleni, että mun sisäinen kokemus hyvästä tunteesta on laajenevassa tilassa kokoajan.

Sitten tuli vastaan hyvin erityinen ilta. Olin ollut ystäväni Sarin kanssa kivoissa illanistujaisissa ja päätimme kuitenkin lähteä maanantai-tansseihin. Kun saavuimme paikalle oli todella hiljaista, eikä paikalla ollut mun lemppari viejiä. Mutisin ja päivittelin tyytymättömänä itseni kanssa, että olisi pitänyt jäädä sinne missä olimme.
No joku tuli hakemaan ja menin tanssimaan. Jonkinlainen avautuminen mulle tapahtui itseni kanssa sinä iltana, sillä putosin itsessäni tilaan, jossa jokainen tanssimani tanssi oli samassa taivaallisessa tilassa, täysin riippumatta viejäni tai omista teknisistä taidoistani.
Illan päätteeksi kävelin kotiin syvässä kiitollisuuden tilassa. Mietin hämmentyneenä sitä, miten ihmeellinen minä olen ja mietin sitä mitä suurimmalla nöyryydellä. Mitä ihmettä!!? Miten paljon hyvää oloa ja rakkautta mun sisällä on, joka on täysin riippumaton muista ja miten ihmeellisiä me ihmiset olemme. Meidän sisällä on rajattomasti yltäkylläisyyttä, joka on laajenevassa tilassa, ihan niinkuin tämä koko maailmankaikkeus. Mikä huikean arvokas mysteeri me olemmekaan. Mitä kaikkea ihmeellisen kaunista meistä vielä löytyykään. Mä oivalsin tämän tanssin kautta. Sen voi jokainen oivaltaa sitä kautta, kun menee jonkin asian äärelle, jota puhtaasti rakastaa tehdä. Sieltä se sitten aukeaa pikkuhiljaa.

Viimeisin vuosi tanssin parissa on ollut yksinkertaisesti päräyttävä. Olen päästänyt epävarmuuksistani irti hyvin paljon. Nautin aidosti tanssimisesta kaikkien kanssa. Poikkeuksena tietysti jos mua revitään ja jollain on liian kovat otteet mun makuun, jolloin en pysty rentoutumaan omalle akselilleni tai jos mulla on huono päivä menossa. No yleensä, jos on huono päivä, niin se kyllä lähes aina kääntyy valon puolelle tanssilattialla. Haluan sanoa kaikille tanssijoille/viejille kiitos sieluni pohjasta. Te annatte valtavan lahjan kanssatanssijoillenne tanssillanne ja rakkaudellanne tanssiin. Tanssilattialla jos jossain luodaan yhdessä uutta ja parempaa maailmaa.

Kokemukseni tanssista laajenee edelleen. Nyt oikeastaan en enää määrittele sitä, sillä ymmärrän, että vaikka kuinka ihmeelliseltä ja hämmentävältä se tuntuukaan, että hyvän kokemus voi vaan kasvaa ja kasvaa, niin niin se nyt vaan on. Ei voi väittää vastaan jotain mikä on oma kokemus. Ei kannata määritellä, ei lyödä kokemuksiaan lukkoon. Älä anna mielellesi valtaa lokerointiin, se niin mielellään hakee määrittelemisestä turvantunteen, koska se haluaa olla kontrollissa.

Muistan, kun pienenä katsoin tähtitaivasta ja mietin sen valtavaa rajattomuutta. Mua rupesi aina pyörryttämään ja ahdistamaan, koska en pystynyt ymmärtämään jotain niin suurta ja ääretöntä. Mutta juttu on niin, että ei sitä kuulukaan ”käsittää”, koska sitä ei mielellä voi koskaan ymmärtää. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ei kannata sanoa asioista, että tämä on näin ja näin se menee. Ei ei ei, älä määrittele ja anna itsellesi mahdollisuus, näyttää itsellesi oma valtava potentiaalisi.

❤️:lla Amira

p.s. Kuvassa mun tanssi idoli ja rakas ystävä Noora Kykkänen

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s