Voiman hetki on – NYT

Mitä mä tahdon? Mitä mä tahdon tehdä? Kuka mä olen? Näitä kysymyksiä olen kysynyt itseltäni viimeisen vuoden ajan ja yllättäen vastaus kaikkiin on ollut en tiedä. Poikkeuksena tanssi, se on vielä maistunut. On ollut todella pelottavaa, kun lähes mikään, mikä on aikaisemmin innostanut ei ole herättänyt minussa mitään tai korkeintaan vastustusta ja pelkoa. Ei ole auttanut itku markkinoilla, on vaan ollut pakko antautua sille mikä on. Vuosi sitten tulin tietoiseksi, että lähes kaiken mun toiminnan alla on ollut hiljaisena pohjavireenä jonkinlainen pelko/suorittaminen. Musta tuntui heti, että näin mä en halua enää aikaani tuhlata. Mun on saatava itselleni enemmän tilaa, rehellisyyttä ja yhteyttä. Mun syvempi tahto on toimia ainoastaan rakkaudesta ja vapaudesta käsin, ei pelosta. Niinpä sanoin itselleni, että nyt on muutoksen aika.

On ollut todella haastavaa hyväksyä se, että ei tiedä, ei olekaan suuntaa, eikä mikään innosta. Mutta nyt, kun olen ollut tässä pidempään, mun suhde siihen ja moneenkin asiaan on muutoksessa. Olen käynyt syviä prosesseja liittyen menneisyyteeni, jotka on auttanut, mutta sekin on varmaan auttanut, että mitään katastrofia ei tapahtunut, vaikka olen ollut ihan hoomoilasena jo vuoden päivät.

Huomaan, että tämän tyhjyyden kautta olen alkanut kuuntelemaan itseäni ja ympäristöäni eri lailla. Kuuntelen nyt herkästi ja rehellisesti sen sijaan, että toimisin ja sohisin eteenpäin automaattisesti vanhastaan oletetulla/totutulla tavalla, ilman todellista kosketusta itseeni ja ympäristööni. Tämä tilanne on pakottanut hyväksymään ja antautumaan syvemmin sille mikä on, vaikka se olisi jotain, mitä en haluaisi kohdata, mikä pelottaa tai mistä nousee häpeää tai kipua. Se on ohjannut ja opettanut antautumaan sille mikä on, ilman tuomitsemista ja kritisointia. Ihan vaan katsomaan ja näkemään. Nyt vihdoin jokin on liikahtanut ja olen alkanut nauttia elämästäni ja itsestäni uudella tavalla. Uskallan jo nautin siitä, että en tiedä, joka tekee elämästä jännittävää ja uuden tuntuista. Tunnen ja tiedän kyllä läsnä olevassa hetkessä, joten funtsiminen ja analyysi ei ole kovin hyödyllistä.
Valitsen luottaa, että kaikki mitä mun tarvitsee tietää paljastetaan mulle ja kaikki mitä tarvitsen tulee oikealla ajoituksella.

Se on vaatinut sen oivalluksen ja ymmärryksen, että just nyt mulla on kaikki mitä mä tarvitsen. Vaikka mulla ei olisi tässä nyt sitä mitä mä ”haluan”. Että todellisuudessa multa ei puutu mitään ja että mulle ei tee hyvää identifioitua mun jokaiseen ajatukseen ja tunteeseen. Tarvitaan erottelukykyä. Mieli ja tottumus voi haluta sitä ja tätä. Mutta jos ajattelusta, jonkin asian haluamisesta tai jonkin tai jonkun kanssa kontaktissa olemisesta tulee ristiriitainen huono fiilis tai sellainen olo, että se mikä on nyt ei riitä, niin nyt tiedän, et se on mun vanhaa systeemiä. Silloin se useimmiten ei ole linjassa mun totuuden kanssa ja paras lääke on päästää irti, antaa olla ja antaa aikaa. Vastaukset, tieto ja ymmärrys kokemuksesta ja kokonaisuudesta tulee hyvin pian sen jälkeen. Ei ole kiire minnekään, ei ole mitään hätää, mä olen turvassa.

Olen oppinut hallitsemaan mun kokonaisuutta paremmin ja päästämään irti. Tämä tapahtui, kun ymmärsin, että tietyillä ajatuksilla ja toiminnoilla ei voi luoda rauhan, ilon, eikä turvallisuuden tunnetta. Kun tajusin vihdoin mitä haluan! Minä tahdon turvallisuuden tunteen, rauhan tunteen, ilon tunteen, innostuksen tunteen ja onnellisuuden tunteen. Tahdon, että musta tuntuu hyvältä olla minä. Tämän jälkeen näin ja tunsin nopeasti, mitkä ajatukset ja toiminnot ovat ristiriidassa suhteessa siihen, mitä tahdon kokea ja  mitä tahdon luoda enemmän läsnä olevassa hetkessä.

Mulla on mahdollisuus suhtautua asioihin niin, että mulle tulee nyt hyvä ja turvallinen olo. Nyt, ei huomenna! Riippumatta siitä miten mun ulkoiset olosuhteet näyttäytyy tässä hetkessä. Eniten se pyytää multa hyväksyntää, irti päästämistä, kokonaisuuden käsittämistä ja ymmärtämistä. Kykyä antaa anteeksi ja lopulta kiitollisuutta. Ennen ajattelin, että mun pitää saada joku työ tai rahaa ja sit voin tuntea turvallisuuden tunteen. Pitää ensin saada ihana poikaystävä ja sit mä voin olla onnellinen. Lista oli pitkä. Luulin, että mun mun onnellisuus on riippuvainen jonkin asian saamisesta, että ensin tulee asiat ja sitten saan ne tunteet. Ei se olekaan ihan niin ja vaikka perusasiat olis ihan rempallaan, niin pelossa hengailu ei ole minua auttanut.

Tärkein oivallus viime aikoina on ollut se, että kaikella ajattelulla ja toiminnalla on laatu/värähtely taajuus. On keveitä ja on matalia. On ajattelua ja toimintaa, joka luo onnellisuutta ja rauhaa ja on ajattelua ja toimintaa, joka luo ikäviä kokemuksia, tuntemuksia ja ajatuksia. Niiden ajatusten ja toimintojen, jotka tuntuvat minusta raskaalta ja ristiriitaiselta, niiden niin sanotusti kielteisten ajatusten ja toimintojen tarkoitus/halu on pitää mut kiinni vanhassa mulle totutussa ”turvallisessa” tavassa olla ja kokea maailmaa. Niiden tarkoitus on luoda sitä samaa vanhaa kokemusta ja pitää mut siinä luupissa, siinä todellisuudessa.
Mulle voi tulla olo, että olen kiinnostunut jostain ihmisestä tai asiasta tosi paljon, että jokin vetää kauheasti puoleensa (se voi olla vaikka ruoka). Mutta jos siitä nouseva tunne ei ole hyvä, tai tilanne on vaikea, ristiriitainen tai raskaan oloinen, niin nyt näen mistä on kysymys ja voin valita päästää irti.

Sen voi ajatella myös näin, että ajattelu ja toimintamallit on itsenäisiä kokonaisuuksia/entiteettejä, jotka vetävät puoleensa samaa värähtelyä. Ne luovat itseään, niiden omaa värähtelyä, joka sitten muodostuu erilaisiksi sen värähtelytason omaavaksi kokemukseksi mun fyysisessä todellisuudessa. Ne ei ole hyvää tai huonoa. Ei edes kovin henkilökohtaisia. Itsessään kaikki on neutraalia. Kyse on vaan siitä, mikä mua kiinnostaa ja minkälaiseen todellisuuteen mä tahdon olla yhteydessä nyt. Mitä mä tahdon valita.

Tuntuu, että kun ymmärsin tämän kokemuksen tasolla, niin nyt on paljon helpompi päästää irti ajatuksista, tunteista, kokemuksista ja asioista, jotka ei ole linjassa mun suunnan kanssa ja valita muuta, kokeilla uutta. Valita luoda hyvää kokemusta ja rauhaa omaan todellisuuteen. Tää on todella hauskaa ja innostavaa. Olla vastuussa omasta todellisuudestaan täysin. Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen, että mulla on vapaus valita, paljon tahtoa ja että olen oman elämäni luoja. Kyllä mä vaan rakastan näitä elämän oppiläksyjä, en voi muuta sanoa. Tänään tunnen olevan todellinen tutkimusmatkailija oman uudenlaisen matkani alussa. Kiitos.

❤️:lla Amira

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s