Turvassa vai tutkimusmatkalla?

fullsizeoutput_1b5d
Kroatia, Split, Marjan puisto

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, että maailma on aikamoisessa kaaoksessa ja tunne-elämäni yhtä vuoristorataa. Tuntuu, että mikään ei pysy paikallaan niin kuin ennen ja energiat liikkuvat nopeasti ja voimakkaasti eri suuntiin. Samaan aikaan huomaan, että viimeisen vuoden aikana olen kokenut enemmän synkroniaa ja taikaa kuin koskaan elämäni aikana.

Kaaos, joka usein saa minut voimaan pahoin, sisältää selittämättömän harmonian sisällään. Tuntuu siltä, että nyt elämä tukee ja näyttää sen mikä on tärkeää nopeammin ja selkeämmin kuin koskaan. Omassa elämässä kaikki heittelee ja sinkoilee. Ihmissuhteita on tullut yllättäen päätökseen ja samalla uusia upeita ja innostavia suhteita on alkanut maagisesti. Tämä kaoottisuus ja se, että en tiedä mitä tuleman pitää on tuntunut hyvin ahdistavalta. Mietin eilen, että itseasiassa tämä kaaoksen tuntu tulee tuskin muuttumaan tai väistymään tämän elämäni aikana, se tulee vain voimistumaan, joten on aika opetella rauhoittumaan kaaoksen äärelle ja näin ehkä joku päivä voin jopa oppia nauttimaan tästä tilasta.

Olen ollut freelancer koko elämäni, joten en ole koskaan päässyt erityisesti nauttimaan mistään pysyvästä ja silti minusta tuntuu, että elämä on nyt arvaamattomampaa kuin koskaan. Jokin on selvästi muuttunut. Kuten sanoin, energia tuntuu liikkuvan nopeammin kuin ennen ja tähän totuttelu vie varmasti  oman aikansa. Syvällä minussa on kuitenkin ymmärrys ja tieto siitä, että kaikki mikä tapahtuu fyysisessä maailmassa on täydellisesti orkestroitu. Kaikki on linkissä toisiinsa, eikä mikään tässä maailman kaikkeudessa tapahdu yksin tai erillään kokonaisuudesta. Kaikella on tarkoitus ja kaikki on aina liikkeessä kohti tasapainoa-homeostaasista. Joten kun katsellaan asiaa laajemmasta näkökulmasta, voidaan sanoa, että kaikki on aina hyvin, vaikka jokin asia tässä hetkessä näyttäytyisi huonona. Voimme siis luottaa, että laajemassa kokonaisuudessa kaikki on matkalla kohti harmoniaa.

Tämä ei ole vain ja ainoastaan opittua tai kirjoista luettua, vaan tämä on tieto, jota kannan soluissani. Jokaisella solulla on oma tehtävänsä tässä häikäisevässä kokonaisuudessa joka on ihmiskeho. Kaikki solut yhdessä pyrkivät aina kohti tasapainoa.
Olemme näkymättömässä yhteydessä toisiimme. Näen tämän yhteyden rakenteena, johon jokainen on yhteydessä. Jokainen meistä vaikuttaa tähän kokonaisuuteen, joka me olemme ja josta ihmiskeho on heijastus. Tämän kokonaisuuden ajatteleminen saa aina mieleni räjähtämään, sillä se on niin käsittämätön. Se on rajaton laajuudessaan, viisaudessaan, voimassaan ja rakkaudessaan. Kukaan tai mikään siinä ei ole sattumaa.

Kun kerran tämä kokonaisuus, joka sisältää meidät ihmiset ja kaiken olemassa olevan toimii aina matemaattisesti täydellisesti, miksi minua sitten ahdistaa, vaikka kaikki on niin sanotusti aina hanskassa? Koska mieleni ei voi käsittää, eikä hallita tätä kokonaisuutta. Tahtoisin niin kovasti tietää ja sitä kautta valmistautua ja ymmärtää. Jos tietäisin niin tuntisin olevani turvassa “mukamas”. Tuntuu, että nyt on aika opetella rauhoittamaan mieli, koska paluuta ei ole. Vanha niin sanottu hallinnan ja kontrollin aika on ohi. Uudet energiat eivät tue kontrollia. Ne tukevat uteliaisuutta, antautumista, totuutta, sallivuutta, irtipäästämistä, vapautta sekä kehossa ja tässä hetkessä olemista. Minä en ole huomenna sama kuin olin tänään. Auttaa, kun alan päästämään irti siitä ajatuksesta, että minulla on fiksattu persoona, joka toistuu ja elää elämää lineaarisessa jatkumossa. Näin on helpompi päästää irti hallinnan tarpeesta ja siitä mikä oli eilen. Tämä perspektiivi tukee minua antautumisessa ja siinä, että kuulen helpommin sen mikä on tänään tärkeää.

Helpottaa, kun ymmärrän, että se joka minussa pelkää ja tahtoo hallita on vain yksi osa minua. Opettelen luottamaan ja sanomaan kannustavia lauseita itselleni. Sanon “rakas kaikki mitä sinä tarvitset tulee ja kaikki mitä sinun tarvitsee tietää kerrotaan sinulle”, “ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin, sinun ei tarvitse tietää, sinun ei tarvitse hallita, sinä osaat tämän!, sinä olet turvassa”.

Toinen apu mitä olen ajatellut kokeilla pelkäävän ja kontrollointiin tottuneen mieleni uudelleen koulutuksessa on totuttaa mieleni olemaan uuden äärellä tekemällä joka päivä asioita vähän eri tavalla. Myös se, että teen uusia ja erilaisia asioita mahdollisimman paljon herkistää minua kuulemaan sisäisiä viestejäni ja auttaa laajentamaan perspektiiviäni itsestäni sekä maailmasta. Eilen kokkailin tofua ja laitoin siihen herbamaren sijaan kanelia ja hunajaa. Se oli loistavaa ja teki minut onnelliseksi.

Mieli hakee turvaa tekemällä tuttuja asioita. Tässä tullaan jo tämän perustavanlaatuisen väärinymmärryksen äärelle, että emme muka olisi turvassa. Todellisuudessa me olemme aina turvassa, mutta sitä perustavanlaatuista turvan tunnetta ei voi kokea mielessään, eikä saada ympäristöstään. Tämä pysyvä turvan tunne löytyy ja kehittyy ainoastaan  tietoisuuden kautta oman todellisen olemuksen oivaltamisesta sekä kehosta, sydämestä ja läsnäolevasta hetkestä, kun vanhat ohitetut ja taakse jätetyt tunteet on läpikäyty ja hyväksytty rakkaudella. Omaa varjoa ei voi paeta.

Mieli tuntee olevansa turvassa stagnaatiossa ja hallinnan tilassa, mutta se ei todellakaan tuo iloa tai onnellisuutta minulle. Tässä esimerkkejäni siitä miten haen “turvaa” toistamisella ja esimerkkejä siitä miten voin auttaa itseäni antautumaan maailmaa tutkivaan ja uusia mahdollisuuksia tuovaan ja laajentavaan tilaan.

  • Menen tanssitunnilla aina samaan paikkaan / Menen aina uuteen paikkaan ja saan mahdollisuuden  olla eri ihmisen vieressä ja ainakin nähdä tilan ja opetuksen uudesta kulmasta.
  • Laitan usein aikalailla samaa ruokaa / Kokeilen eri ruokia ja testailen uusia mausteita, jolloin on mahdollista, että kehitän ihan mielettömiä uusia luomuksia.
  • Kävelen samoja reittejä / Kävelen eri reittejä ja saan nähdä uusia innostavia maisemia.
  • Matkustan tuttuun paikkaan / Matkustan uuteen kohteeseen ja tutustun uuteen kulttuuriin.
  • En puhu tuntemattomille ihmisille vaikka jokin tuossa vieressäni seisovassa ihmisessä kiinnostaakin / Ilmaisen itseäni vapaasti ja saan kokea uusia yhteyksiä ja saan mahdollisuuden auttaa ja saada apua. Ehkä vieressäni seisova tuntematon ihminen sanoo sanan, joka antaa minulle vastauksen kysymykseen, jota olen kysynyt pitkään.
  • Käyn samoissa tutuissa ravintoloissa ja kahviloissa / käyn uusissa paikoissa ja saan kokea uusia maku elämyksiä ja kokemuksia.
  • Aloitan päiväni menemällä sosiaaliseen mediaan, eli aloitan muiden en itseni äärellä / Aloitan päiväni lämmittelemällä kehoni ja hiljennyn kuuntelemaan oman itseni äärelle.
  • Vaatekaappini on täynnä vaikka minkälaisia kokonaisuuksia ja koruja ja silti päädyn käyttämään vain hyvin pientä osaa niistä / Otan aamulla hetken ja katson rauhassa mitä värejä tahdon tänään käyttää, mikä vaate ja mitkä korut tuntuisivat tänään hyvältä. Otan aikaa ollakseni luova sen suhteen miten tahdon tänään ilmaista itseäni pukeutumisella.

Uusien asioiden tekeminen, näkeminen ja kokeminen antaa energiaa. Kun tietoisesti annan mielelleni uusia ärsykkeitä päivittäin se myös tottuu tähän, eikä toivottavasti enää hätäänny niin kovasti. Muutoksen tila on elämän todellinen luonnollinen tila, ei pysähtyneisyys. Ei meitä ole luotu suorittamaan. Se, että tiedän ja osaan  ennakoida sen mikä tulee tuo vääristyneen turvan ja hallinnan tunteen, se ei tuo syvempää iloa, se ei laajenna tai kasvata luottamusta elämään eikä itseen.  Tällainen turvan tunne ei perustu todelliseen itseluottamukseen tai itsetuntemukseen. Hallinnan kautta kehitetty turvan tunne ja itseluottamus on hyvin pinnallista ja hajoaa heti, kun ulkoiset olosuhteet  muuttuvat tai romahtavat.

fullsizeoutput_1b60
Perth, Watermans Bay

Jos tiedän jo kuka minä olen, mikä syy minulla on elää? Kuka minä olen on jokapäiväinen elämän mittainen kysymys ja mitä jännittävin tutkimusmatka. Kun sanon “minä tiedän” se on ohi. Ei, minä en tiedä, en tiedä ollenkaan. Jos pitäisi valita yksi asia jota tahdon kehittää ensi vuonna on se minulle itseni kuunteleminen ja siitä toimiminen. Koen tämän todella tärkeäksi nyt. Uskon, että kun annan itseni olla uuden äärellä enemmän alan myös vaistomaisesti kuuntelemaan ja kuulemaan tarpeitani, johdatustani ja omaa suuntaani herkemmin. Vaikka uuden äärellä oleminen on minulle äärimmäisen jännittävää ja usein pelottavaakin ja sanon, että voin kunpa vaan tietäisin niin olisi helpompaa, on se kuitenkin se mikä tekee elämästäni elämisen arvoisen. Uuden äärellä olen elossa.

❤️:lla Amira

 

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s