Universumi tukee sinua

IMG_4390

Muutama kuukausi sitten elämä alkoi pommittaa minua lauseella The Universe has your back– Universumi tukee sinua. Se tuli joka puolelta. Nämä sanat nousivat esiin keskusteluissa joita kävin, ne tulivat eteeni sosiaalisessa mediassa, kukka asetelmana portaissa kun kävelin sisään ravintolaan ja lopulta törmäsin Gabriella Bernstainin saman nimiseen kirjaan. Viimeinen tikki oli se, että olin itseasiassa enemmän kiinnostunut toisesta Gabbyn kirjoittamasta kirjasta nimeltä Judgement Detox, mutta tilasin kuitenkin samalla molemmat kirjat. Odotin innostuneena kirjojen saapumista ja olin päättänyt lukea kirjan tuomitsemisesta ensin. Paketti saapui ja avasin sen innostuneena, mutta yllätys yllätys sisällä ei ollutkaan kirjaa tuomitsemisesta vaan kaksi kappaletta kirjaa “The Universe Has Your Back”. Siinä vaiheessa en voinut muutakuin nauraa ja hyväksyä sen, että okei ilmeisesti Universumi todella tahtoo minun ymmärtävän tämän asian syvemmin ja minua johdatetaan voimakkaasti keskittymään siihen, että Universumi on minun tukenani.

Niin kauan kuin muistan minulla on ollut kipeä, pelottava ja hyvin ärsyttävä uskomus siitä, että kun jotain hyvää tapahtuu, kun olen saanut jotain ihanaa, se otetaan minulta pois. Vuosikausia tämä uskomus on kytenyt syvällä alitajunnassani uskomusjärjestelmässäni ja myrkyttänyt elämääni. Yleensä niin, että saan jonkin ihanan toivomani asian ja kohta alan pelkäämään ja ajattelemaan sen menettämistä ja sitten ihan konkreettisesti näin käy. Kaikista yrityksistäni ja positiivisesta ajattelustani huolimatta, en ole pystynyt päästämään irti tästä pelosta ja näin olen luonut tätä kipeää skenaariota uudestaan ja uudestaan.

Se on mielenkiintoista milloin ja miten mitta sitten tulee täyteen. Ehkä, koska johdatukseni ajoi minut lähestulkoon nurkkaan tämän “elämä tukee sinua kamppanjansa kanssa”, minusta alkoi tuntua tyhmältä ja jopa lapselliselta, aina kun ajatukseni ja pelkoni milloin minkäkin asian tai ihmisen menettämisestä aktivoituivat. Lopulta en voinut muutakuin seurata sivusta huvittuneena, joten tein päätöksen. Päätin, että lopetan yrittämisen, asioiden jahtaamisen ja pakottamisen kokonaan.

Gabbyn kirjasta sain paljon inspiraatiota, tukea ja ideoita. Ajattelin, että se minkä kuuluu olla ja jäädä elämääni, jää ja se mikä ei jäisi tai se mitä en saisi, ei ollut minulle koskaan tarkoitettukaan. Olen vihdoin alkanut oppia myöskin sen, että jos kaipaan muutosta se vaatii sen, että teen tai toimin konkreettisesti eri tavalla kuin ennen. Ilman sitä ei muutosta tapahdu. Gabby puhuu kirjassaan siitä, miten tärkeää on opetella tukeutumaan ja luottamaan Universumin sekä oman läsnäolon rajattoman tietoitsuuden ja rakkauden voimaan, sen sijaan, että yrittää aina itse saada kaiken tapahtumaan. Tämä ei siis tarkoita sitä ettei meidän tarvitsisi tehdä töitä asioiden eteen, kyllä meidän tarvitsee. Tässä on ennemminkin kyse siitä, että päästämme irti siitä ylimääräisestä hässäköinnistä, jota me kaikki niin helposti teemme. Me analysoimme, yritämme, puskemme, huolehdimme ja stressaamme – eli tulemme väliin. Keskitämme energiamme huoleen ja pelkoon ja näin estämme asioiden luonnollisen tulon luoksemme.

Päätin valita luottaa elämään ja siihen että se halusi kaikessa minun parastani. Päästin irti kontrollin tarpeestani. Välillä oloni oli lähestulkoon mielenvikainen, koska mieleni syötti lakkaamatta vanhoja totuttuja pelkokeskeisiä ajatuksia, mutta joka kerta kun näin kävi valitsin heti antautua. Pyysin sielultani apua erilaisilla tavoilla ja annoin tilanteen tai asian, joka minua vaivasi Universumin ja korkeamman tietoisuuteni hoidettavaksi. Se oli yllättävän helppoa ja toimi kuin häkä. Tällä tavalla sain itseni pois tieltä ja oloni keveni heti huomattavasti.

fullsizeoutput_1d11

Viime aikoina olen ollut stressittömämpi ja rauhallisempi kuin koskaan, koska kun vanhat pelot ja kielteiset mallit nousevat pintaan saan ne nopeasti rauhoitettua valitsemalla rakkauden pelon sijaan. Tämä tuntuu hyvin tärkeältä oivallukselta. Päästää mahdollisimman nopeasti pelosta irti. En voi kontrolloida pelkoani ja ajatuksiani, mutta voin aina valita olla uskomatta niitä ja näin ne häviävät kuin savuna ilmaan.

Olen pohtinut syvemmin stressin ja huolen olemusta. Ne ovat itse asiassa aikamoista sisäistä sodankäyntiä ja taistelua. Kun stressaan ja kannan huolta mistä vaan asiasta, toisesta ihmisestä, ystävästä, itsen tai toisen terveydestä, työasioista, parisuhteesta, mistä vaan isosta tai pienestä asiasta minä itseasiassa kontrolloin. Sanon elämänvirralle “ei, et saa virrata siihen suuntaan”, näin pudottaudun pois virrasta ja alan uida vastavirtaan. Alan luoda itselleni stressiä. Sen sijaan, että pyydän apua, antaudun ja luotan Universumin ja korkeamman tietoisuuteni rajattomaan rakkauteen, tietoon ja voimaan, projisoin elämään vanhoja kielteisiä kokemuksia ja ajatusmalleja ja näin kadotan yhteyden todellisuuteen ja oman läsnäolooni. Minussa aktivoituu joku (varjopuoli) keskeneräinen käsittelemätön kokemus – pelko, kokemus tai epäluottamus, jota en ole hyväksynyt, nähnyt enkä integroinut ja heijastan sen tilanteeseen jossa olen. Niin sanotusti alan katselemaan maailmaa vanhojen likaisten lasien lävitse ja katkaisen yhteyden siihen ainoaan asiaan, joka voi tuoda elämääni tyytyväisyyttä, iloa, voimaa ja energiaa- katkaisen yhteyden oman läsnäoloni voimaan.

Antautuminen ja avun pyytäminen on niin paljon helpompaa ja kevyempää, kuin pelkääminen, analysoiminen ja vastustaminen. Sitten voi antaa vaan kaiken tulla mikä tulee ja pysyttelee pois tieltä. Sillä sitähän se on se huoli ja stressi, sitä että menee elämän tielle vääntämään, kontroloimaan ja sabotoimaan. Miten usein me esimerkiksi takerrumme vaikeisiin asioihin tai yritämme pitää kiinni ihmissuhteista, jotka olisivat aivan luonnostaan päättymässä, sen sijaan, että annamme elämän tehdä luonnollisia ja tärkeitä päivityksiä?

On ihmeellistä huomata, että kaikki menee helposti ja paremmin kuin osaan edes kuvitella, kun en anna pienen itseni mennä väliin sekoilemaan. Annan Universumin ja korkeamman tietoisuuteni huolehtia asioista sekä näyttää suunnan ja antaudun ottamaan vastaan. Paljon kivempaa ja erittäin jännittävää. Tässä oli juuri yksi tilanne, joka näytti kamalalta ja alkoi nostattamaan pintaan pelkoa ja vastustusta, mutta päätin heti antautua ja päästää irti. Pyysin apua ja valitsin pelon sijaan pysyä luottamuksessa, että Universumi tietää mitä se tekee, vaikka tilanne näytti kamalalta ja toivottomalta. Se mitä sitten kävi oli se, että Universumi niin sanotusti poisti tämän asian ja sain tilalla vielä paremman. Uusi asia oli niin täydellinen, etten olisi niin hyvää osannut edes kuvitella. Universumi on aivan mahtava! Tämä tilan ja helpotuksen tuntu, kun antautuu ja valitsee stressin sijaan luottaa hyvään on hämmentävän kaunista. Olen super kiitollinen ja innoissani tästä uudenlaisesta yhteistyöstä ja mietin mitä kaikkea ihanaa me Universumin kanssa yhdessä tulemmekaan vielä luomaan.

Voi ihanasti! ❤️:lla Amira

 

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s