Vastakohtien yhdistyminen

Vuosi 2018 oli todella rankka vuosi, joka jokaisella käänteellään ikäänkuin pakotti uudestaan ja uudestaan minua takasin keskustaani. Tämä ilmiö tuntuu jatkuvan edelleen. On kuin elämä ei sallisi minun enää jättää itseäni hetkeksikään. Tämä on tietysti upea asia ja juurruttaa minua vähitellen syvemmin omaan todelliseen itseeni ja läsnäolevaan hetkeen, mutta se on myös todella uuvuttavaa. Tuntuu siltä, kuin alitajuiset ohjelmoinnit, haavat ja pelot eivät olisi enää piilossa, vaan ne ovat tulleet näkyviksi ja käsin kosketeltaviksi. On kuin varjoissa lymyilevä ja sieltä joskus kurkkiva alitajunta olisi tullut piilostaan päivän valoon. Tämä tilanne pyytää minulta valtavaa kärsivällisyyttä, armoa ja hyväksyntää itseäni kohtaan, se ikäänkuin kurkottaa kohti sydäntäni. Se kuiskaa “päästä irti”.

50748267_608816596223931_6995021739583340544_n

Ennen oli helpompi kontrolloida itseä, elämää ja väistää, ottaa niin sanottu “time out” ja paeta työhän, johonkin aivottomaan toimintaan tai kadottaa itsensä toiseen ihmiseen. Nyt tämä ei jostain syystä enää toimi. Monet asiat, ajatukset ja toiminnot, joihin ennen identifioiduin ja jotka oikeastaan määrittelivät minulle kokemuksieni siitä kuka olen, eivät enää vedä. En voi muuta kuin päästää irti, päästää irti kaikesta, myös siitä joka kuvittelin olevani. Tämä on ollut pelottavaa. Valon määrä tällä planeetalla on noussut huimasti ja se vaikuttaa meihin jokaiseen voimakkaasti. Valo tuo kaiken näkyviin.

51298887_784500611887481_4157452128333332480_n

Luulen, että tämä on jonkinlainen siirtymä prosessi mielen maailmasta enemmän sydämelle antautumiseen ja se tapahtuu myös kollektiivisella tasolla. Se mikä tuntuu auttavan minua on fyysinen liike. Olen tanssinut paljon, käynyt jumpassa ja alkanut juoksemaan. Olen hiihtänyt, tehnyt pitkiä metsä ja merenranta kävelyitä. Tuntuu, että luonto on alkanut näyttämään kauniimmalta ja kauniimmalta kokoajan ja on kuin näkisin enemmän sen yksityiskohtia. Tahdonkin jakaa teille näitä kauniita hetkiä, joihin olen törmännyt viimeisen vuoden aikana. Kaiken haastavan muutoksen keskellä luonnon hiljaisuus, sen värit ja voimakas läsnäolon energia on ollut parasta apua ja hoitoa kehon voimakkaan rasittamisen lisäksi. Päivittäinen meditaatio on myös ollut mukana. Olen välillä miettinyt onko tästä istumisesta mitään apua, sillä olen kokenut, että liike on ollut se mitä olen tarvinnut eniten, mutta nyt viime aikoina, kun on ollut erityisen myrskyisää olen kokenut, että sisälläni olevan hiljaisuuden kanssa oleminen on ollut hyvin rauhoittavaa. Koen, että me tarvitsemme erilaisia asioita riippuen siitä millainen olo meillä on. Joskun uinti ja veden kanssa oleminen on paras lääke, joskus juttelu ystävän kanssa. Itse huomaan, että paras olisi olla suorittamatta ja kuunnella, “mitä tarvitsen tänään?” Tämä ei ole aina niin helppoa, onhan helpompi mennä tukka putkella kuuntelematta, mutta enemmän saan kun kuuntelen.

50781431_502323456959025_1742634820883709952_n

Olen koko elämäni elänyt voimakkaassa kontrollissa, valtavien sisäisten vaatimusten kanssa. Tämä on tehnyt sisäisestä maailmastani hyvin rauhatonta ja turvatonta, vaikka se ei välttämättä ole ulospäin siltä näyttänyt. Tuntuu, että mikään ei ole oikein koskaan riittänyt, aina on “pitänyt” saavuttaa ja olla enemmän kuin on. Koen, että elämä ja nykyinen elämäntilanteeni ohjaa minua vahvasti keskittymään hyvin pieniin, yksinkertaisiin ja tavallisiin asioihin, se pakottaa nöyrtymään. Tekemään ja tarttumaan asioihin ihan vaan koska jokin tuntuu hyvälle, ei siksi, että sillä voisi saavuttaa jotain. Tämä on tuntunut hämmentävältä ja jopa tyhjätä, kun on aina tehnyt asioita jonkinlaisen agendan kanssa. Toisaalta aina kun valitsen antautua ja olla pelkäämättä tätä tyhjyyttä ja sitä etten näe nenääni pidemmälle tulevaisuuteen, voin hyväksyä sen, että elämääni on tullut paljon tyhjää tilaa ja tyhjä tila luo aina uudelle tilaa syntyä. Mistä minä pidän ja mitä minä tahdon tehdä jos minun ei tarvitse saavuttaa tai todistaa kenellekään mitään? Kuka minä olen jos minun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään?

50734602_1250836815048477_8964508533949202432_n

Olen miettinyt tässä prosessissa omaa kokemustani kokonaisena olemisesta. Sillä siltä tämä myös tuntuu, omaan kokonaisena olemiseen totuttelemiselta. Totuttelua siihen, että minuun mahtuu kaikenlaisia tunteita ja tuntemuksia, ei vain hyviä. Niin sanottujen negatiivisten puolieni integroimista, niiden puolien, joita olen piilottanut, pelännyt ja joita olen hävennyt silmät päästäni. Ne puolet meissä, joita me emme hyväksy ne me työnnämme tietoisuutemme ulkopuolelle. Nämä itsemme hylätyt puolet eivät kuitenkaan katoa, vaan ne vaikuttavat meihin hyvinkin voimakkasti alitajuntamme kautta ja me törmäämme niihin jatkuvasti arjessamme tapahtumien ja ihmissuhteiden kautta. Vedämme aina puoleemme sitä mitä olemme alitajuisella tasolla, emme sitä mitä kuvittelemme olevamme.

50629960_2182152928767652_1690824591737356288_n

Ennen oikeastaan halusin pois kehostani, pois omien kipeimpien haavojeni läheisyydestä. Kontrolloin ja hain henkisyyden nimissä, mieleni ja mielikuvitukseni avulla keveitä, kohotettuja tiloja, jotta minun ei tarvitsisi kohdata näitä primääri haavojani ja olla läsnä, mutta tämän kaltainen pakeneminen tekee elämästä aikamoista vuoristorataa, eikä se tuo rauhaa. Kierros on tuttuakin tutumpi. Itken ja ryven ahdistuksessa, sitten lähden taas yrittämään uudestaan, keräämään toivoa ja kiipeämään ylöspäin. Jonkin aikaa olen taas onnellinen, välillä jopa toive rikkaana, kunnes elämä palauttaa jälleen kerran juurilleen ja kierros alkaa alusta. Nyt tuntuu, että minussa on enemmän armoa ja myötätuntoa.

50962113_306353446736716_1205443989654732800_n

Tämän vuoden alussa menetin hallinnan ja kohtasin niin sanotun juuri haavani, tai ainakin luulen, että tämä oli se pahin, katsotaan. Kohtasin sen niin syvästi, että tuntuu, ettei ole enää mitään mitä juosta karkuun ja yrittää hallita. Tässä se haava on nyt mukana, se ikäänkuin kaikuu välillä kehossani ja mielessäni. Tämä hallinnan menettämisen kokemus on ollut niin voimakas, että en ole voinut selittää itseäni siitä pois, enkä edes halua. Olen lopen uupunut ja kyllästynyt juoksemaan pakoon, myös siksi että näen ettei pakoon pääse. Me kohtaamme itsemme toistemme ja elämän kautta kokoajan. Sydämeni särkyi ja pettyi viisi kertaa viime vuonna. Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin ottaa vastuu omista varjoistaan. En tarkoita, että minun tarvitsee ryvetä kivussa, ennemminkin koen, että tämä vanha pimeys, kipu tai haava saa nyt olla osana minua ja samalla se ei kuitenkaan määrittele minua kokonaan. Minussa on paljon kaikkea, on kaikki se rakkaus, ilo ja viisaus, jota olen ja on kaikki se pimeys, ahdistus ja kapeakatseisuus myös.

50706080_527763967713632_2802663690480910336_n

Oman kivun, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteen sietäminen ja sen hyväksyminen osaksi omaa itseä tuntuu haastavalta, tärkeältä ja välttämättömältä. Kun sanon itselleni “päästän irti hallinnasta”, kehoni ja mieleni rauhoittuu heti. Tänään jälleen kerran minä valitsen rakkauden. Maailma on kaiken elämän hässäkän keskellä rajattoman kaunis, ulkona paukkuu pakkanen ja lunta on yllin kyllin. Kyllä tämä tästä, taidan lähteä hiihtämään.

❤️: lla Amira

50750963_294594931248975_4139536106049765376_n

 

Posted In:

1 Comment

  1. Ah, kyyneleet rupesivat valumaan, kun luin tekstisi. Monissa kohdissa tuntui kuin olisin lukenut tekstiä itsestäni. Minulle viime vuosi ja myös vielä tämä vuosi on ollut hankalaa aikaa niin kehollisesti kuin mielen tasolla. Kehomieleni on reagoinut vahvasti elämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja kuitenkin antanut avaimia myös käsitellä jo aiemmin tapahtuneita asioita. Paranemisen avain – ja Rakkauden periaate -kirjoista olen saanut oivalluksia. Olen myös ajatellut kokeilla Rosen-terapiaa.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s