Onnea ostamassa

Noin yhdeksän vuotta sitten tein mielenkiintoisen kokeilun. Olin pitkään miettinyt yhteiskuntamme valtavaa kulutus vimmaa ja sitä tavaran ja vaatteiden määrää, jota kotini jo pursusi. Minulla oli kaikkea yllinkyllin. Vaatteita oli kaapit täynnä, enkä todellakaan käyttänyt kaikkea mitä omistin. Kotini oli mielestäni jo tarpeeksi kauniisti sisustettu ja minulla oli kaikki mahdolliset vimpaimet mitä ikinä voisin kuvitella tarvitsevani. Olin hyvinkin tietoinen siitä miten välillä sisälläni kalvava tyhjyyden tunne helpottui ja katosi hetkeksi, kun käväisin ostamassa jotain. En useinkaan pysähtynyt miettimään sitä, tarvitsinko haluamani asian todellisuudessa. Monesti kävi niin, että olin kaupungilla kävelemässä ja näin jotain kivaa ja ostin sen ihan vain koska se asia tai vaate oli kiva ja sen ostamisesta tuli hyvä olo. Hyvä olo kesti jonkin aikaa, mutta se ei ollut koskaan pidempi kestoista. Ei mennyt aikaakaan, kun mieli alkoi syöttämään ajatuksia: olisipa kivaa saada jotain…, tuntea jotain…, se minulta puuttuu…, tai tarvitsenkin sen yhden asian. Annoin itselleni luvan ostaa. Näin ympärilläni kokonaisen yhteiskunnan toimivan aikalailla samalla kaavalla, jonkinlaisessa tiedostamattomassa luupissa. Osto- tyydytys-tyhjyys-osto-tyydytys- tyhjyys…

Minua kiinnosti mitä tapahtuisi jos lopettaisin turhan ylimääräisen ostamisen? Hyppäsin ulos tästä oravan pyörästä. Tapahtuisiko mitään? Päätin kokeilla miltä tuntuisi olla ostamatta mitään tavaraa tai vaatteita puoleen vuoteen. Ostaisin vain välttämättömät – ruokaa, bussi kortin, hygienia tarvikkeet ja maksaisin harrastukseni. Matkustaa saisin myös. Kaikki muu ylimääräinen ostaminen saisi jäädä.

Puoli vuotta meni yllättäen todella helposti ja ensimmäinen huomioni oli voimakas sisäinen helpotuksen tunne. Yksi syy oli se että fokukseni oli siirtynyt ajatukseen, “minulla on jo kaikkea yllinkyllin, enkä tarvitse mitään”, ajatuksesta “sitten, kun minulla on… olen tyytyväinen”. Uusi fokukseni alkoi luoda sen suuntaisia tunteita ja tuntemuksia. Koin sisälläni selkeän rauhan ja kiireettömyyden tunteen. Aloin myös tuntea enemmän arvostusta ja kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan mitä omistin, kaikesta tuli jotenkin erityisempää.

Päätin jatkaa kokeiluani yksinkertaisesti, koska siitä tuli kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Hauskaa oli myös se, että nyt minulla oli enemmän rahaa käytössäni kuin mitä tarvitsin, koska en halunnut ostaa mitään. Tajusin, ettei minun oikeastaan olisi pakko tehdä kovinkaan paljoa töitä, jos en haluasi. Tulin loistavasti toimeen aika vähällä. Halutessani voisin käyttää aikaani johonkin muuhun mikä kiinnosti. Koin olevani yltäkylläinen. Mietin miten erikoinen tämä yhteiskuntamme toimintatapa ja malli oli. Se perustuu suuresti ajatukseen “teen työtä, jotta voin kuluttaa”, “olen onnellinen sitten kun minulla on…”, olen onnellinen sitten kun saavutan…” ja koko tämä oravanpyörä tukee tätä riittämättömyyden mallia, joka luo itseään uudelleen ja uudelleen, tuomatta todellista rauhaa tai tyytyväisyyttä.

Koska en ostanut uusia vaatteita, rupesin käyttämään monipuolisemmin ja luovemmin kaikkea mitä minulla oli. Huomasin, että minulla oli edelleen tarve uuteen, mutta se tarve tyydyttyi, kun loin uusia vaatekokonaisuuksia niistä mitä minulla oli. Vähentäessäni ostamista, rupesin yllättäen käyttämään luovuuttani enemmän. Tuntui hyvältä toimia vastuullisesti, eikä kuluttaa turhalla ylimääräisellä ostamisella planeettamme resursseja. Ennen käytin ehkä 20% vaatekaappini sisällöstä. Oli helpompaa saada uutuuden tai erityisyyden tunne menemällä kauppaan ostamaan uutta, kuin käyttää aikaa siihen, että penkoi vaatekaappia ja kuunteli sisäistä tarvettaan suhteessa siihen, miten kunakin päivänä haluaisi ilmaista itseään väreillä ja vaatteilla. Tyydytyksen tunteen toi itseasiassa yhteys itsen kanssa – oman itsen kuuntelu ja luovuuden käyttäminen, eikä niinkään itse vaate tai ajatus siitä miten minut nähtäisiin ulkopuolelta.

Tuntui, että yhteys itseeni ja sisäiseen rakkauden lähteeseen vahvistui. Osasin nauttia enemmän siitä kaikesta mikä oli ja mitä minulla oli. Olin reissussa Berliinissä noin vuosi sen jälkeen, kun kokeiluni alkoi ja hengailimme ystäväni kanssa kaupungilla. Oli mielenkiintoista seurata vierestä, kun ystäväni porhalsi vimmaisesti kaupasta toiseen etsien ja ostaen vaatteita ja tavaroita. Kaikki tämä koska olimme ulkomailla ja reissussa tietysti shoppaillaan, etsitään jotain erityistä, jota kotimaasta ei ehkä löydy. Tämä toiminta, jota olin ennen tehnyt täysin samalla tavalla, vaikutti minusta nyt enemmänkin hullulta ja stressaavalta.

Jatkoin kokeiluani puolitoista vuotta, jonka jälkeen annoin itselleni luvan ostaa vain kierrätettyä. Viime aikoina olen taas ostanut enemmän ja holtittomammin, en ehkä yhtä tiedostamattomasti kuin aikoinaan, mutta olen ollut vastuuttomampi. Siksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta nyt. On kiinnostavaa, että tämä vanha malli on taas alkanut vetämään, vaikka minulla on ymmärrys, tietoisuus ja käytännön kokemus tavasta elää, joka on monella tasolla tyydyttävämpi ja harmonisempi niin minulle kuin tälle planeetallekin. Mutta vanhoilla malleilla on voimakas veto ja energia, varsinkin, kun ne ovat malleja, jotka elävät edelleen vahvasti kollektiivissa.

Tottakai on niin, että monilla ihmisillä ei oikeasti ole riittävästi, mutta meitä on todella monia, joilla on enemmän kuin tarpeeksi ja me käyttäydymme niinkuin mikään ei riittäisi. Planeettamme nykyinen tila heijastaa käytöstämme hälyttävästi. Sisäinen tyytymättömyys ei tyrehdy kuluttamalla, se vain kasvattaa sitä. Me ikäänkuin kuin unohdamme läsnä olevassa hetkessä todellisuuden, suljemme silmämme ja ostamme kuin päättömät kanat usein kyseenalaistamatta toimintaamme.

Mitä jos kysyisimme muutaman kysymyksen ennen kuin ostamme:

– Miksi ostan nyt?
– Tarvitsenko tämän todellisuudessa?
– Mihin tarpeeseen ostan?
– Ostanko erottuakseni joukosta?
– Ostanko ollakseni erityinen?
– Ostanko ollakseni parempi kuin muut?
– Ostanko jotta olisin yhtä hyvä kuin muut?
– Ostanko jotta minut hyväksyttäisiin?
– Ostanko koska tuo mainos sanoi, että tarvitsen jotain?
– Ostanko koska kaikki muutkin ostavat?
– Mitä tämä toimintani on syvemmällä tasolla?
– Mitä minä tarvitsen ja kaipaan syvemmällä tasolla ollakseni tyytyväinen?
– Auttaako ostamiseni minua ja ympäröivää maailmaa?

Itse koen, että on äärimmäisen tärkeää olla tietoinen siitä kulutanko, koska itseasiassa en ota vastuuta siitä, että syvemmällä tasolla kaipaan totuudellista autentista yhteyttä itseeni ja sitä kautta yhteyttä toisiin ihmisiin. Saatan ostaa, koska koen yksinäisyyttä. Usein tyytymättömyyteni nousee myös siitä, että kaipaan yhteyttä luovuuteeni, jota saatan väistää, koska se oudolla tavalla myös pelottaa.  Uskon, että yhteys on se asia, jota suurin osa ihmisistä kaipaavat. Yhteiskunta ja kaikki ne tuhannet mainokset, jotka vilisevät jatkuvasti silmieni edessä eivät monetkaan vielä tue vastuullisuutta tai sitä totuutta, että – minä olen – riittää, että olemassa olo on enemmän kuin tarpeeksi. Koko systeemin on muutettava, arvo,- ja ajatusmaailmamme on muututtava. Tällä hetkellä tästä hullun myllystä irtaantuminen ja siitä irti pysyminen vaatii edelleen yksilöltä voimakasta luonteen lujuutta. Elämme kuitenkin suurenmoisen muutoksen aikaa, olemme ihmiskuntana siirtymä vaiheessa. Me olemme jo valtavan erityisiä ja tärkeitä, me riitämme jo, olemme vain unohtaneet tämän. On aika antaa hyvän olon nousta sisältä päin. Koska sieltä se nousee, jos jostain, kun sitä ei unohda ja peitä.

❤️:lla Amira

50843494_2295053017225200_3827698497990164480_n

Posted In:

1 Comment

  1. Just näin! Todella ajankohtainen postaus ajassa, jossa planeettamme on vedetty aivan äärirajoille kestämättömän kulutuksen, jatkuvan kasvun nimissä.

    Itse olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon aiheeseen ja joogaan liittyen. Kun astangaharjoituksesta tuli päivittäistä, väheni samalla tarve “hankkia” mitään. Helppoa siinä oli se, ettei oikeastaan tarvinnut ohjata tottumuksia, riitti vain että harjoittelee.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s