Putoan tyhjyyteen…

Koko elämäni ajan, ihan pienestä tytöstä saakka olen aistinut itsessäni valtavan tyhjyyden kokemuksen, jota olen pelännyt. Se on tuntunut ammottavalta aukoilta, joka on rajaton, näkymätön ja pimeä. Niinpä olen kaikin mahdollisin keinoin välttänyt ja väistänyt sen kokemista. Olen pitänyt kiirettä yllä, paennut päähäni, tuijottanut televisiota ja kontrolloinut hengitystäni, keinoja on ollut monia. Nyt olen vähitellen alkanut ymmärtää, että tämä tyhjyyden ja hiljaisuuden kokemus on oma syvempi olemukseni, se osa minua, joka on yhteydessä kaikkiin eläviin olentoihin ja maailmankaikkeuteen. Tämän puoleni kautta minulla on mahdollista kokea kaikki kohtaamani laajasti ja syvällisesti. Täältä tyhjyydestä käsin minulla on mahdollisuus olla yhteydessä sielu energiaani, olla yhtä ja tunnistaa itseni ja muut kaikessa ja kaikissa.

Muistan miten lapsena en pystynyt kuvittelemaan maailmankaikkeuden rajattomuutta tai  katsomaan tähtitaivasta ilman, että minua rupesi ahdistamaan sen suuruus. Mieleni oli jo ottanut ylivallan. Saman syyn takia minun on ollut niin vaikea kohdata itseäni, sitä suurta rajatonta potentiaalia, joka me kaikki olemme. (Voisin myös tässä yhteydessä puhua egosta, mutta valitsen puhua mielestä ja mielen energiaasta sillä koen sen havainnollistavan tarkoitukseni tässä paremmin). Mieleni on rajallinen, tämä osa minua tahtoo tietää ja ymmärtää. Kun katson maailmaa mieleni kautta olen kuin laatikossa, tutussa turvallisessa kokemusperäisessä harmonisesti tai epäharmoonisesti jaotellussa maailmassani. Täällä minä tiedän ja jos en tiedä minua pelottaa. Minua pelottaa se mitä en ymmärrä, joten minun täytyy ymmärtää ja päästä hallitsemaan/nimeämään se mitä näen ja koen. Minun täytyy tietää ja ennakoida!

Vuosien varrella ja erityisesti viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kokemuksia, joissa putoan puhtaaseen, luonnolliseen rakkauden kokemukseen, jossa se osa minua, joka kaipaa hallintaa ja ymmärrystä ei ole ollut läsnä. Näiden kokemusten kautta olen vähitellen alkanut ymmärtämään tyhjyyteni kauneutta ja sallimaan sen läsnäoloa enemmän. Nyt tyhjyys ei enää pelota niin paljon. Näissä kokemuksissa olen ymmärtänyt sen miten näkemieni asioiden ja kokemusten nimeäminen pitää minut kiinni mieleni energiassa, jonka takia en itseasiassa pääse todelliseen yhteyteen itseni enkä näkemäni tai kokemani kanssa. Nimeämisellä tarkoitan tietämistä, sitä että kohtaamisen hetkellä tarkastelen toista ihmistä, asiaa, kasvia, puuta tai eläintä ajatusteni ja kokemusteni kautta, sen kautta, että tiedän tai kuvittelen tietäväni mikä, kuka tai mitä edessäni on. Kun annan asioille nimen, kun menen mieli edellä en ole läsnä ja menetän mahdollisuuden syvemmän yhteyden muodostumiseen enkä pääse tunnistamaan itseäni kokemani kanssa. Mielen kautta kokemukseni on hyvin kapea ja rajallinen.

Keväällä tapasin ihanan miehen, jonka kanssa oleminen on auttanut ja opettanut minua paljon juurikin antautumisessa syvyydelleni. Myös päivittäinen meditaatio on auttanut. Olen huomannut, että kun katson häntä mieleni kautta en tavoita niinkään häntä vaan enemmänkin omat pelkoni, projisointini ja menneet kokemukseni ihmissuhteista. Tavoitan sen mitä kuvittelen hänen olevan, sen mitä luulen tietäväni. Kun päästän irti mieleni energiasta ja siitä, että tiedän kuka tuo ihminen edessäni on ja miten hän toimii putoan kokemuksen tasolle läsnä olevaan hetkeen, jossa saan kokea hänet ja itseni laajemmin.

Teen sen näin – en fokusoi toiseen ihmiseen silmieni kautta, vaan ikäänkuin pudotan katseeni ja tietoisuuteni kehooni ja energia kenttääni. Katselen, tunnustelen ja aistin uteliaana ja ihmetellen toisen energiaa niinkuin koko olemukseni ja energiani olisi silmäni. Näin pudottaudun läsnäolevaan hetkeen, joka on aina jännittävää ja haavoittuvaista, aivankuin näkisin toisen ensimmäistä kertaa. Se todella tuntuu aina siltä kuin näkisi toisen ensimmäistä kertaa ja niin se todellisuudessa onkin, sillä me olemme joka hetki muutoksessa ja uusia, me emme koskaan ole sama kokonaisuus kuin hetki aikaisemmin. Elämästä, toisesta ihmisestä tai kohtaamastamme asiasta tulee ihmeellistä siinä silmän räpäyksessä, koska tällä tasolla en enää “tiedä”, minulla ei ole ennalta muodostettua ideaa siitä mitä tai millainen toinen on. Voin sanoa, että se on taivaallista ja kokemus on aina enemmän, kuin mitä voisin ikinä kuvitella. Usein oma voimakas läsnäolo myös vetää toisen läsnäolon tilaan, tai se vähintäänkin auttaa toista.

67511650_2787703921259682_4576954151207960576_n

Se että sallin itselleni enemmän vapautta, sitä ettei minun ei tarvitse tietää, hallita ja olla kontrollissa aiheuttaa minussa valtavaa kiitollisuutta, syvää rauhan tunnetta, pehmeyttä, iloa ja innostusta. On täysin uskomatonta, että sanon näin, sillä tämä on ollut minulle kaikkein vaikein ja ahdistavin asia niin kauan kuin muistan. Mielessäni hengailemalla en kuitenkaan koskaan pääse kokemaan itseni lävitse tunkevaa rakkautta ja kauneutta, enkä näin ollen pääse tavoittamaan sitä toisen ihmisen, luonnon, eläimen tai kasvin rajatonta kauneutta ja olemusta, sitä mikä on meille kaikille yhteistä, sitä missä me kaikki oleva kohtaamme ja olemme yhtä ja samaa. Joten valitsen ilolla päästää irti, valitsen luopua hallinnan ja kontrollin tarpeesta niin usein kuin voin. Se on helpompaa kun ymmärrän, ettei tarvitse pelätä ja ymmärrän, että mielessäni en mitenkään tai koskaan voi kuitenkaan nähdä sitä mitä sydämessäni näen.

En koe että mieleni olisi mitenkään viholliseni, päässä elämällä kokemukseni kaikesta on vain huimasti rajallisempi ja aina kun annan mielelleni ylivallan kaikesta tulee paljon hankalampaa. Päässäni koen olevani aika lailla lapsen kengissä ja laajempi perspektiivi katoaa, mutta ei se mitään, sitä se kasvu on edes takaisin liikettä. Kollektiivisesti olemme siirtymä vaiheessa kaikki, olemme kypsymässä ja kasvamassa aikuisiksi. Mielen energia on hallinnut kaikkia ja kaikkea hyvin kauan ja vähitellen sen aikakausi on päättymässä tai paremmin sanottuna muuntumassa. Maailmamme kaipaa tasapainoa ja uskon meidän saavuttavan sen, kun jokainen vähitellen tasapainottaa – mielen, hengen ja kehon energiat omassa itsessään. Mielen on aika jättää johtajan paikka ja palata palvelemaan sydäntietoisuutta ja sitä rakkautta joka me olemme.

❤️: lla Amira

Posted In:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s